Vihdoinkin sängyssä... Ajattelen vain Markusta... Puhuin siitä lapsille. Lapset nauroi mun tarinoille... nekin ymmärtää paremmin kuin kukaan. Markus asuu naapuritalossa. Näen keittiön ikkunastani sen parvekkeelle... Se vois olla aika ahdistunut jos tietäisi nämä ajatukseni =) Elän rakkaudesta...

Kävin exäni luona syömässä tänään. Se taas asuu tien toisella puolella. Aika sairas tämä koko asetelma. Se haluais takaisin meidän elämään. Välillä tekisi mieli luovuttaa ja palata siihen kurjaan elämään takaisin. Onhan se lasten isä, mutta... en ehkä enää selviäisi ehjänä ulos siitä toista kertaa...

Ville yllätti tänään tuomalla mulle mansikoita ja sormuksen... se sormus oli kuulemma ystävyyssormus... joka tapauksessa se oli upea...

Rakastan sua Markus... enkä varmasti tule koskaan sua unohtamaan vaikka tänään kerroitkin lähteväsi pois... toivon ettet pääse lähtemään.