En ole kirjoittanut moneen viikkoon... Paljon on sillä aikaa tapahtunut... todella paljon. Loma alkoi viikkoa ennen juhannusta. Olin sen viikon ilman lapsia ja nautin omasta ajastani... huh huh, mikä viikko.

Perjantaina jo olin syömässä ex-mieheni kanssa. Pitihän sillekin antaa hetki aikaa =) Lauantaina lähdin naisten kanssa elokuviin katsomaan Sinkkuelämää. Sen jälkeen menimme syömään ja drinksuille. Illan päätteeksi hyppäsin Tallinnan lauttaan ja sunnuntaina olin Tallinnassa. Olin varannut kampaajalle ajan Tallinnaan ja se oli tämän kesän paras sijoitus =)

Sunnuntai-iltana tulin kotiin, nukuin ja aamulla lähdin Villen kanssa vuorokauden mittaisille treffeille. Meidän piti olla toisessa kaupungissa ja kuitenkaan emme uskaltaneet siellä vapaasti yhdessä liikkua. Ravintolakin valittiin sellainen jossa olisi varmasti rauhaisaa syödä ilman että törmättäisiin keneenkään... ja kun astuttiin ravintolasta ulos niin ensimmäinen ihminen joka tuli vastaan oli tuttu.... No niin kiinni jäätiin =)

Tiistaina heti kotiin päästyäni soitin Markukselle ja pyysin häntä lounaalle. Koko ilta sitten oltiin yhdessä ja hauskaa oli =) Keskiviikkona oli työpaikalla bileet. Markus katosi taas jäljettömiin =( Torstaina lähdin juhannuksen viettoon lasten kanssa.

Näin ne päivät kului ja Markus on vaan niiiiiiiiiiiin ihana ja mun elämän tärkein haaste tällä hetkellä. Oon saanut sen tunnustamaan rakkautensa vaikka se on niin kovakuorinen ettei siitä mitään saa irti...

rakastan sitä oikeasti paljon ja antaisin mitä vaan että se tajuaa sen. Mutta en ole ennenkään saanut sitä mitä haluan, joten kai tässä on alettava asennoitumaan siihen että loppu tulee pian tällekin suhteelle =(

Tämä viikko vielä lomaa ja se lähti miesten kanssa kalaan hyvästelemättä... eikä vastannut mun viesteihin eilen eikä tänään.... En tiedä mitä teen... välillä ajattelen että nyt loukkaannun sille jostain ja esitän sekunnin loukkaantunutta, mutta kun se sanoo jotain tai soittaa olen taas sulaa vahaa.... MIKSI??

Huoh... niin paljon tunteita taas on käytynä läpi... rakastun Markukseen aina vain enemmän ja vaikka se olisi kuinka ärsyttävä niin kuitenkaan en voi sitä saada pois mielestäni vaikka kuinka haluaisin...

Torstaiyönä sain taas hiippailla naapuriin sen kainaloon yöksi... En enää edes muista syytä?? Se oli sen verran humalassa ettei se muista mitä se puhui. Muistan kuitenkin kun se halas mua ja sanoi että olen taas sen oma... Ajatteleeko se oikeasti niin =) Haluaisinkin olla sen oma... Mitään muuta en toivo tällä hetkellä.

Perjantaina aamulla se soitti kun jokin tavarani oli jäänyt sinne. Menin taas heti ajattelematta sen enempää... työnnyin sen lähelle kysymättä edes lupaa ja kuinkas siinä sitten kävikään... Leijuin pilvissä koko loppupäivän... Kenenkään on turha sanoa että en ymmärrä sitä mitä se oikeasti vain haluaa... Tottakai ymmärrän!!! En ole tyhmä! Mutta olen samalla rakastunut ja haluan minäkin... sitä fyysistäkin puolta... Jotenkin tuntuu että nykyään ihmiset ajattelevat ainoastaan sitä että vain miehet käyttävät naisia hyväkseen. Naiset ovat jotenkin tyhmiä ja hyväksikäytettäviä... Kyllä naisetkin osaavat käyttää miehiä hyväkseen. Totta totisesti!

Iltapäivällä oli kuuma ja lähdimme töistä vähän aikaisemmin... Se meni jonnekin terassille ja minä lähdin käymään kaupassa hakemassa tyttäreni syntymäpäiville tarvikkeita. Kysyin samalla halusiko se mitään kaupasta. Hain hänelle olutta ja toivoin että saisin edes hetken olla illalla sen kanssa... Ihan säälittävää...

Illalla istuin takapihan grillillä miesten kanssa joiden jutut ei vähääkään kiinnostaneet minua... erittäin säälittävää... vain sen takia että sain edes katsella häntä... Tuli kylmä ja hän antoi minulle takin lämmikkeeksi. Täällä se on minulla vieläkin =) Hän lähti sisälle ja lupasi soittaa minulle... odotin ja odotin.. ei kuulunut enää mitään. Ja kun soitin sille niin se oli lähtenyt taksilla jonnekin. Karkuun minua... enkä kuullut siitä koko viikonloppuna enää mitään.... IKÄVÄ!!

Tiedän ettei se halua minua, enkä minäkään halua väkisin tunkea lähelle, mutta mitä ihmettä teen tälle tunteelle?? En osaa luovuttaa... en osaa..

Lauantaina vietettiin tyttäreni syntymäpäiviä ja päätä särki kovasti... tänään kävin uuden ystäväni ja lasten kanssa kirpputorilla. Tämä uusi ystävä on mukava ja minusta tuntuu että meistä tulee hyvätkin ystävät =)

Miksi rakennan elämäni näiden miesten ympärille? Miksen osaa elää?

Ah, ihana päivä! Ihana ilta eilen! Ihana yö! No, aloitetaan alusta...

Eilen sattui paljon kaikenlaista, mutta suurin niistä oli kun Markus soitti mulle illansuussa ja teki tikusta asiaa... Oli ihanan kaunis aurinkoinen ilta ja hänkin oli menossa läheiseen ravintolaan, jossa istuu parhaimmillaankin viisi ihmistä illassa... Pyysin ystävääni mukaani ja menimme myös sinne muka yhdelle...

Lapset menivät siksi aikaa ex-mieheni luokse ja yksi venyi kahteen... Olin vain reilun tunnin siellä. Sitten mustasukkainen ex-mieheni soitti että minun täytyy hakea lapset. Lähdin kotiin ja kun sain lapset nukkumaan niin Markus soitti taas. Nyt se oli menossa kotiin... Hän siis asuu naapurissa =)

Hiippailin yön tunteina sinne ja juteltiin paljon... Hän oli edelleen samaa mieltä siitä ettei voinut olla kanssani koska minulla oli ollut Villen kanssa jotain... Kerroin kuitenkin tunteistani hänelle ja viimein päädyttiin nukkumaan sohvalle sylikkäin.... Nautin tilanteesta.... Tunnen sen vieläkin.... Sydän hakkaa ihan villinä!

Jätin hänet sohvalle ja hiippailin yöllä takaisin lasteni luokse... Olin saanut sanottua asiani. Toivottavasti se jäi hänelle edes jonnekkin sinne aivoston kätköihin...

Tänään en nähnyt häntä töissä koko päivänä. Mutta töiden jälkeen sain taas puhelinsoiton... villapaitani oli jäänyt sinne ja se oli nyt haettava. Juoksin taas sinne ja oli enemmän kuin mahtavaa olla sitä lähellä.. edes samassa tilassa... Kuinka rakastunut täytyy ihmisen olla!!!

Minun piti lähteä kotiin laittamaan lapsille ruokaa ja hän lähti jonnekin juhliin minne hänet oli kutsuttu.. Siellä hän on nytkin ja minä säälittävä odotan että hän vielä soittaisi kun menee kotiin... Haluaisin niin vieläkin kuulla hänen äänensä...

Huh huh, mikä aamu... Vaatteet on rytyssä päällä ja juhlallisuuksissa seisoin väärässä rivissä... Tyypillinen "väärässä paikassa väärään aikaan" -päivä. Näin hänetkin pari minuuttia tänään... Sydän parka taas löi pari ylimääräistä kertaa... Täytyy yrittää olla ajattelematta ja tehdä töitäkin välillä =)

Tapasin muita ihania ihmisiä ja sain taas paljon ajattelemisen aihetta. Iltapäivällä on coctailtilaisuus, jonne ajattelin mennä. Käyn vain kotona ensin vaihtamassa paremmat vaatteet päälle...

Rahat on loppu ja palkkapäivään vielä puolitoista viikkoa. Täytyy kai siirtyä makaronilinjalle... Onneksi lapset saa syödä päivällä leikkipuistossa. Tänään on kuulemma lihakeittoa. Haluaisin kotiin nukkumaan...

Vihdoinkin sängyssä... Ajattelen vain Markusta... Puhuin siitä lapsille. Lapset nauroi mun tarinoille... nekin ymmärtää paremmin kuin kukaan. Markus asuu naapuritalossa. Näen keittiön ikkunastani sen parvekkeelle... Se vois olla aika ahdistunut jos tietäisi nämä ajatukseni =) Elän rakkaudesta...

Kävin exäni luona syömässä tänään. Se taas asuu tien toisella puolella. Aika sairas tämä koko asetelma. Se haluais takaisin meidän elämään. Välillä tekisi mieli luovuttaa ja palata siihen kurjaan elämään takaisin. Onhan se lasten isä, mutta... en ehkä enää selviäisi ehjänä ulos siitä toista kertaa...

Ville yllätti tänään tuomalla mulle mansikoita ja sormuksen... se sormus oli kuulemma ystävyyssormus... joka tapauksessa se oli upea...

Rakastan sua Markus... enkä varmasti tule koskaan sua unohtamaan vaikka tänään kerroitkin lähteväsi pois... toivon ettet pääse lähtemään.