Huoh... niin paljon tunteita taas on käytynä läpi... rakastun Markukseen aina vain enemmän ja vaikka se olisi kuinka ärsyttävä niin kuitenkaan en voi sitä saada pois mielestäni vaikka kuinka haluaisin...

Torstaiyönä sain taas hiippailla naapuriin sen kainaloon yöksi... En enää edes muista syytä?? Se oli sen verran humalassa ettei se muista mitä se puhui. Muistan kuitenkin kun se halas mua ja sanoi että olen taas sen oma... Ajatteleeko se oikeasti niin =) Haluaisinkin olla sen oma... Mitään muuta en toivo tällä hetkellä.

Perjantaina aamulla se soitti kun jokin tavarani oli jäänyt sinne. Menin taas heti ajattelematta sen enempää... työnnyin sen lähelle kysymättä edes lupaa ja kuinkas siinä sitten kävikään... Leijuin pilvissä koko loppupäivän... Kenenkään on turha sanoa että en ymmärrä sitä mitä se oikeasti vain haluaa... Tottakai ymmärrän!!! En ole tyhmä! Mutta olen samalla rakastunut ja haluan minäkin... sitä fyysistäkin puolta... Jotenkin tuntuu että nykyään ihmiset ajattelevat ainoastaan sitä että vain miehet käyttävät naisia hyväkseen. Naiset ovat jotenkin tyhmiä ja hyväksikäytettäviä... Kyllä naisetkin osaavat käyttää miehiä hyväkseen. Totta totisesti!

Iltapäivällä oli kuuma ja lähdimme töistä vähän aikaisemmin... Se meni jonnekin terassille ja minä lähdin käymään kaupassa hakemassa tyttäreni syntymäpäiville tarvikkeita. Kysyin samalla halusiko se mitään kaupasta. Hain hänelle olutta ja toivoin että saisin edes hetken olla illalla sen kanssa... Ihan säälittävää...

Illalla istuin takapihan grillillä miesten kanssa joiden jutut ei vähääkään kiinnostaneet minua... erittäin säälittävää... vain sen takia että sain edes katsella häntä... Tuli kylmä ja hän antoi minulle takin lämmikkeeksi. Täällä se on minulla vieläkin =) Hän lähti sisälle ja lupasi soittaa minulle... odotin ja odotin.. ei kuulunut enää mitään. Ja kun soitin sille niin se oli lähtenyt taksilla jonnekin. Karkuun minua... enkä kuullut siitä koko viikonloppuna enää mitään.... IKÄVÄ!!

Tiedän ettei se halua minua, enkä minäkään halua väkisin tunkea lähelle, mutta mitä ihmettä teen tälle tunteelle?? En osaa luovuttaa... en osaa..

Lauantaina vietettiin tyttäreni syntymäpäiviä ja päätä särki kovasti... tänään kävin uuden ystäväni ja lasten kanssa kirpputorilla. Tämä uusi ystävä on mukava ja minusta tuntuu että meistä tulee hyvätkin ystävät =)

Miksi rakennan elämäni näiden miesten ympärille? Miksen osaa elää?