Pääni on täynnä ajatuksia, haaveita, toiveita, iloa ja surua... Tuntuu etten enää itse elä elämääni vaan katselen jonkun toisen elämää sivusta ja paljon olisi tälle päähenkilölle sanottavaa... joten ajattelin aloittaa tämän kirjoittamisen tänne, koska luulen että tämä on päiväkirjani paras piilopaikka.

Paras aloittaa kertomalla vähän taustoista. Menin naimisiin nuorena ja sain saman miehen kanssa kolme lasta. Sanotaan häntä vaikka Jukaksi tässä tarinassa. En muista koskaan kokeneeni mitään suurta rakkautta, ajauduimme vain elämässä tilanteesta toiseen. Liittoni oli hyvin ahdistava. Vastuu lapsista oli täysin minulla. En saanut käydä missään ja kävin sen kaiken läpi mitä mies voi vaimolleen tehdä - pettämiset, pahoinpitely, alkoholikuviot.... En jaksa enää edes kerrata niitä ja olenkin päässyt siitä elämästä jo vähitellen eteenpäin.

Viime kesänä Jukka muutti pääkaupunkiseudulle töihin. Saman tien hän ilmoitti löytäneensä toisen ja laitoimme eron vireille. Silloin olin ihan maassa, mutta yritin pysyä vahvana lasten takia. En kestänyt ajatusta että joku ottaisi paikkani tuosta noin vain ilman mitään vaikeuksia... Näin jälkiviisaana voisin sanoa että kunpa se olisikin onnistunut niin yksinkertaisesti. Jukka ei välittänyt lapsista mitään ja sekin ärsytti. Halusin päästä lähemmäksi Jukkaa ja saada hänet kantamaan vastuunsa lapsista. Hain töitä etelästä ja sainkin heti. Muutin tänne seitsemän kuukautta sitten.

Jukalla meni heti uusi suhde karille... ja olin tietenkin tilanteeseen silloin tyytyväinen. Vaikka meillä oli omat asunnot niin Jukka muutti käytännössä luokseni asumaan. Asuimme kaikki viisi pienessä kaksiossa. Jukalla oli yksiö, mutta siellä ei asunut kukaan... Aivan kaoottinen tilanne. Heti totesin ettei näin voi elää.. Kaikki pahat muistot vyöryivät mieleeni.

Sitten pääsen varsinaiseen aiheeseeni.. Kun aloitin työt, niin (sydän pamppailee edelleen...) sain esimiehekseni maailman seksikkäimmän olennon, sanotaan häntä vaikka Markukseksi... ihastuin häneen jo ensimmäisenä päivänä kun hän käveli minua aulaan vastaan. Ajattelin että no niin... miksi mulle käy näin?!

Ystävystyimme heti ja tulimme hyvin toimeen keskenään. Hän oli erilainen kuin aikaisemmin tapaamani miehet. Ärsyttävän suora ja ulkokuoreltaan kova ja pelottava, mutta joku ääretön vetovoima sai jalat alta... Hän ei näyttänyt kiinnostustaan millään lailla, mutta silti tunsin että meillä oli joku yhteys.

Hän oli juuri muuttanut erilleen vaimonsa kanssa. Puhuimme paljon ja sovimmekin ettei rakastuta toisiimme... Kaikkien tilanteiden jälkeen kuitenkin rakastuin ja aivan liikaa... Jukka huomasi sen, tunsihan hän minut jo läpikotaisin. Se oli varmaan se äänenpaino kun lausuin Markuksen nimen tai puhuin töistä silmät kirkkaina... Jukkaa ärsytti ja se alkoi sotkea kaikki kuviot mihin vain kykeni. Ja saikin meidät etäännytettyä kauemmaksi toisistamme. Niin, eihän minun elämässäni mikään voi sujua niinkuin pitää, ainakaan rakkaus...

Muutin vähän isompaan asuntoon ja silloin sain pakotettua Jukan omaan yksiöönsä asumaan. Se aika oli myrskyisää ja saimme sen lopullisen eronkin voimaan. Tarvitsin silloin valtavasti ympäristön tukea monestakin syystä. Avauduin työpaikalla eräälle toisellekin miehelle, joka oli erittäin empaattinen ja hyvä keskustelija ja vilpittömästi sain tukea häneltä moneen asiaan. Taas kun tämä ihastukseni kohde sanoi ettei se halua sotkeutua mun elämään millään tavalla ja hän haluaa pysyä mahdollisimman kaukana.

Tästä toisestakin miehestä tuli läheinen, mutta ei samalla tavalla kuin Markus. Markus oli se jonka halusin yli kaiken... Olisin ollut valmis tekemään mitä vain, vaikka pari lasta lisää ja jäämään kotiäidiksi jos hän olisi vain halunnut...

Tällä kolmannella miehellä (sanotaan häntä vaikka Villeksi) oli korkea asema työyhteisössämme. Kaikki arvostivat häntä ja kun hän sanoi rakastuneensa minuun, se oikeasti oli erittäin imartelevaa. Hän osasi puhua juuri niitä oikeita sanoja mitä halusin tässä tilanteessa kuulla... Mutta en osannut sanoa oikeassa tilanteessa mitä minun olisi pitänyt ja annoin hänen tehdä sen suurimman virheen mitä voi kuvitella eli tunnustaa rakkautensa julkisesti. Olin solmussa... Halusin Markuksen ja kun hän tuon kaiken näki, koki ja kuuli niin silloin viimeistään hän halusi olla enää missään tekemisissä minun kanssani.

Eikä siinä vielä kaikki... Ville oli naimisissa ja viimeksi halusin olla "julkisesti" kenenkään kakkosnainen. Ville toi minulle kalliita lahjoja ja tuntui että hän halusi kaikkien näkevän sen että olimme yhdessä. Miten voin olla näin surkea!! Miksi minun pitää yrittää miellyttää kaikkia?

Olimme Markuksen kanssa mielestäni päässeet jo hyvään alkuun kaikessa. Olin juuri tunnustanut rakkauteni hänelle ja hänkin sanoi sen minulle... ja luulin löytäväni oikean ihmisen sieltä kovan kuoren alta. Ville sotki kaiken!! Ensin Jukka ja nyt Ville... Olimme kuin Romeo ja Julia, paitsi että tämä Romeo ajatteli järjellä... Julia tunteillaan....

Markus sanoi varsin selvästi että kaikki on ohi, mutta sydämeni ei usko... Kävin sen luona itkemässä asiaa muutaman kerran...

Nyt päästään näihin päiviin....